VALVOMINEN

 (Anssi Nurmen saarna Pallivahassa 6.1.2009)

Evankeliumiteksti Matteus 2: 1-11

Tämän päivän tekstit johdattelevat meidät kuitenkin Pyhän salaisuuden äärelle, niin kuin Paavali kirjeessään Timoteukselle (1 Tim 3:16) meille asian ilmaisi. Tuo salaisuus alkaa avautua esimerkiksi psalmissa 72. Siinä aavistellaan jo ennakkoon että tulee kuningas joka saa ”kaikkien kuninkaiden kumarrukset”, jota ”kaikki kansat kumartavat”, jota ”aavikoiden asukkaat kumartavat” ja jonka hallinnan takia ja tuloksena ”vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat”. Voin kuvitella että vähemmästäkin tämän psalmin kuulijat jo silloin alkoivat miettiä kuka tuollainen kuningas voi olla. Kuka voisi saada jonkinlaisen järjestyksen kaiken epävarmuuden keskelle – kuka voisi tuoda rauhan ja oikeuden erimielisyyksien ja epäoikeudenmukaisuuden elämään?

Odotus tuosta tulevasta kuninkaasta pysyy yllä ja vahvistuu kun aika-ajoin profeetat muistuttavat heitä (ja meitä) tulevasta rauhan valtakunnasta. Meidän muistutuksenamme tänään Miika (4:1-4), joka kertoi mm. seuraavaa… ”Vielä tulee aika jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo korkeimmalla… ja kansat virtaavat sinne… Hän opastaa meitä tiellään… Me tahdomme kulkea hänen polkujaan… Miekat taotaan auroiksi… Jokainen saa istua mitään pelkäämättä… Millainen onkaan tuo joka saa meidät tahtomaan kulkea hänen polkujaan… jonka valtakunnassa ei tarvitse pelätä, joka itse opettaa meitä tiellään?

Sitten vuosisatojen odotus täyttyy. Jumala syntyy keskuuteemme, mutta hän ei tulekaan mahtavasti rymistellen, vaan syntyy avuttomaksi täysin ihmisten armoille jääväksi lapseksi. Odotuksissa oli varmasti paljon konkreettisempi ja mahtavampi hallitsija kuin mitä Jeesus oli. Uskomme pyhä salaisuus on suuri. Miksi ihmeessä taivaan ja maan Jumala käyttäytyy näin? Miksi Hän ei yksinkertaisesti pistä kaikkea järjestykseen kerta heitolla? Kaikkivaltias varmasti niinkin voisi tehdä.

Tämän kysymyksen äärellä me olemme useasti tavalla tai toisella. Kyselemme Jumalalta MIKSI? Jos hän on hyvä, miksi on kärsimystä? Jos kerran rauhaa on luvattu – miksi ympärillä näemme vain sotaa? Miksi minun elämässäni on tätä tai tuota onnettomuutta?

Moni asia jää varmasti salaisuuden varjoon. Me olemme ihmisiä ja Jumala on Jumala. Se on toisaalta hyvä ja joskus vapauttavakin kokemus. Emme voi ymmärtää kaikkia hänen tarkoituksiaan tässä elämässä. Jumalan valtakunta vaikuttaa olevan juuri tällainen. Kaikki on jo käsillämme, mutta moni asia vielä toteutumatta. Kristittyinä elämme koko ajan tilassa jossa on JO – ja samanaikaisesti EI VIELÄ.

Esimerkiksi ymmärrämme varsin hyvin että jos Kaikkivaltias poistaisi kertaheitolla kaiken pahuuden maan päältä, meistäkään kukaan tuskin siitä selviäisi, ja toisaalta emme voi ymmärtää miksi ei vielä ole rauhaa. Ja - ymmärrämme että monet Raamatun lupaukset ovat mahdollisia jo nyt ja tässä, mutta täydellisyytensä ne saavat vasta kun pääsemme Jumalan luo.

Matteus jakaa päivän evankliumissa (Matt 2: 1-11) lisävaloa tähän. Hän taltioi meille pääkohdat idän tietäjistä. Siinä kertomuksessa on monta hienoa ajatusta. Ensinnäkin samanaikaisesti kun näyttää siltä että ei ole tapahtunut mitään sen kummempaa kuin että taas yksi lapsi on syntynyt maailmaan (ja vielä jonnekin syrjäiseen eläinsuojaan) niin jopa tähdistä on luettavissa, että jotain suurta on tapahtumassa. Nämä kyseiset idän viisaat ovat luultavasti jo pitkään tarkkailleet tähtitaivasta ja lähteneet liikkeelle hyvissä ajoin kun ovat huomanneet että jotain tapahtuu kohta.

Kun he saapuvat perille, menevät luonnollisesti paikallisen hallitsijan puheille kysymään, että mihin palatsiin se uusi kuningas on syntynyt. Heille käy kuitenkin pian selville että kuningas syntyykin Betlehemissä (niin kuin on ennustettu) ja he suuntaavat sinne. Betlehemissä on ehkä melko rauhaisaa ihmispaljoudesta huolimatta. Maria ja Joosef ovat toki ihmetystä täynnä katsellessaan vastasyntynyttään ja mietiskellen sitä kaikkea mitä hänestä on sanottu. Samoin varmasti paimenet ovat vieläkin kummissaan yöllisestä enkelikuorosta ja kyselevät mitä oikeastaan tapahtui. Sen sijaan Jerusalemissa ei ole rauhallista. Herodes on täynnä huolta että jos oikeasti onkin syntynyt joku kuningas, niin uhkaako se hänen valtaansa – syrjäytetäänkö hänet? Saako tämä uusi kuningas aikaan epäjärjestystä jo muutenkin epävakaassa maassa? Ja hänellä kytee jo suunnitelma tappaa kaikki vastasyntyneet Betlehemissä.

Tässä on varmasti jotain Jumalan valtakunnan todellisuudesta. Samalla kun ympärillä kuohuu – rauha on mahdollinen. Se rauha ei vain ala aina sillä että ensin kaikki ulkoinen on harmoniassa ja kunnossa, vaan usein aivan päinvastoin. Kun Kristus saa koskea elämäämme ja sydäntämme syntyy meille rauha ja levollisuus siitä että olemme (kaiken myllerryksenkin keskellä) Jumalan hyvissä käsissä.

Jeesuksen kohtaaminen ei jätä meitä koskaan kylmäksi, se muuttaa meitä aina tavalla tai toisella. Kun rauha tarttuu elämämme saamme uudet silmät nähdä Jumalan todellisuuden tässä kaikessa. Välillä tuo Jumalan todellisuus on vaikea nähdä vieläkin, mutta avain siihen on olemassa. Se avain on juuri tuossa Pyhässä salaisuudessa. Jumala haluaan puuttua elämäämme moni eri tavoin – usein vain tavalla jota itse emme ymmärrä. Siksi on hyvä rukoilla, niin kuin Isämeidän rukouksessa teemmekin - ”tapahtukoon Sinun tahtosi”.

Idän tietäjille Jeesuksen kohtaaminen sai aikaan suuren ilon. Sen lisäksi he olivat valmiit heittymään maahan asti pitkälleen tuon lapsen edessä ja vielä vakuutukseksi he olivat valmiit antamaan kalliita lahjoja hänelle. Ikään kuin varmistaakseen että olivat tosissaan, avasivat myös lompakkonsa.

Me saamme mennä tuolle samalle paikalle - Jeesuksen luokse. Hänen kohtaamisensa saa aikaan meissä ihmeitä. Sitä muutosta ei tarvitse hakea itsestään. Jumalan / Jeesuksen suuruus ja hyvyys saa sen aikaan. Ja näin elämämme saa uuden siunauksen – päivittäin.

Aikoinaan kun vielä luulimme että maa on kiekko ja taivas kaari sen yläpuolella, tähdistä sanottiin että ne olivat reikiä siinä kannessa joka erotti maan ja taivaan. Niistä aukoista taivaan kirkkaus sitten loisti meille. Ne kaikki tähdet voivat tänäänkin meille muistuttaa lupauksesta että taivas on. Ne ovat kuin Raamatun lupauksia että kaikki tulee olemaan aivan erilaista ja parempaa. Mutta jos jäämme vain yölliselle taivaalle tähtiä katsomaan – päivä ja aurinko unohtuvat kokonaan. Kristus on tuo aurinko. Siinä on hyvä paistatella ja todeta: Jotain JO ymmärrän – vaan paljon on EI VIELÄ.

1.Tim 3:16