JOHANNEKSEN ENSIMMÄISEN KIRJEEN TUTKISTELUA

NELJÄS  TUTKISKELU –  YHTEYS JUMALAAN

1)Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme, elämän Sanasta – 2) ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – 3) minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. 4) Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.

                                                                                                 1Jh.1:1-4

KRISTILLISYYS ON YHTEYTTÄ JUMALAAN

Meillä on!

Meillä on yhteys, julistaa Johannes kolmannessa jakeessa. Hän tuo tämän selkeänä  objektiivisena totuutena. Jotakin ainutlaatuista, hämmästyttävää ja todellista on tapahtunut Jumalan ja Jumalaan uskovan ihmisen välisessä kanssakäymisessä. On syntynyt uusi yhteys ja tämän uuden yhteyden seurauksena on syntynyt myös uusi elämä. Tämä on yhteyttä, joka perustuu Jumalan armoliittoon ja sen vakuutena ja pohjana on Jumalan oma olemus ja Jeesuksen täytetty ristin työ. Yhteys Jumalaan asettaa meidät täysin uuteen asemaan ja todellisuuteen. Huomatkaamme, että tämä yhteys ei ole ensisijaisesti tunnetta eikä perustu häilyvien kokemusten tai tunteiden varaan. Kokemukset, tunteet yms. kyllä seuraavat tätä yhteyttä mutta eivät ole sen perusta. Kristityllä voi olla ”huonoja päiviä” ja hän saattaa kokea hengellisessä tunne-elämässään puutteita ja tyhjyyttä. Tästä huolimatta hänen asemansa Jumalan edessä ei ole muuttunut eikä yhteys Jumalan ole katkennut. Jos meillä on usko meillä on yhteys. Näin yhteytemme Jumalaan lepää objektiivisten tosiasioiden pohjalla. Näin kristitty voi aina ja kaikessa rohkeasti todistaa siitä, että hänellä on yhteys Isän ja Pojan, Jeesuksen, kanssa.

Yhteyden luonne

Kun Jeesus oli viimeistä kertaa koolla yhdessä opetuslastensa kanssa, hän vielä kerran puhui heille, ns. Jeesuksen jäähyväispuhe, ja päätti sen rukoukseen. Rukousta kutsutaan suureksi ylimmäispapilliseksi rukoukseksi. Johannes, joka oli paikalla, on tallettanut evankeliumissaan meille tämän puheen ja rukouksen. Jeesus mm. rukoili näin:

                 ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä,                                                                                                                                      

                 vaan myös niiden edestä, jotka heidän

                 sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki

                 olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa

                 ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat,

                 niin että maailma uskoisi, että sinä olet

                 minut lähettänyt…että he olisivat yhtä,

                 niin kuin me olemme yhtä, minä heissä,

                 ja sinä minussa – niin että he olisivat

                 täydellisesti yhtä” (Jh.17:20-23).

                 Tässä olemme suuren salaisuuden äärellä. Meillä on todellinen, henkilökohtainen yhteys kolmiyhteiseen Jumalaan Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Yhteys Isän ja Pojan kanssa toteutuu vain Pyhässä Hengessä. Voimme pukea ajatuksen myös näin; yhteys Isään Pojan kautta Pyhän Hengen kautta.  Yhteys Jumalaan on aina yhteyttä kolmiyhteiseen Jumalaa sillä Jumala, joka on yksi, on myös kolme. Kun on kysymys ihmisen pelastuksesta, on kysymyksessä aina kolmiyhteisen Jumalan työ.  

                 Jo moneen kertaan olemme todenneet, että tämä usko ja yhteys Jumalaan on todellista, henkilökohtaista ja persoonallista. Kysymys ei siis ole pelkästään objektiivisten tosiasioiden tunnustamisesta tai hyväksymisestä. Ei ole myöskään kysymys uskonnollisesta filosofiasta tai elämänkatsomuksesta eikä elämäntavastakaan. Yhteys Jumalaan on persoonien välistä suhdetta. Tämä suhde joko on tai ei ole.  Tässä mielessä Raamattu ei tunne välimuotoja. Voimme toki sanoa, että ihminen on liikkumassa epäuskosta tai epäilyksistä uskon puoleen. Tällä välillä hänestä voitaneen sanoa, että hän on ikään kuin ns. harmaalla vyöhykkeellä. Mutta jos hän jää sinne hän jää ulkopuoliseksi. Sisällä ollaan sisällä, ulkona ollaan ulkona. Kun sanomme uskovamme, tarkoitamme samalla myös sitä, että meillä on persoonallinen yhteys ja suhde kolmiyhteiseen Jumalaan.

Yhteys on lahja

Jumalan puolelta katsottuna asia on selvä. Hän ei halua mitään muuta enempää kuin saada syntiset ja pois poikenneet ihmislapset takaisin yhteyteensä, takaisin siihen suhteeseen, minkä synti ja epäusko ovat katkaisseet. Siksi hän teki kaiken mahdollisen meidän puolestamme ja meidän edestämme. Hän maksoi itse Pojassaan velkamme ja sovitti Poikansa ristin kuolemalla meidän syntimme.

                 Tämä yhteys (suhde) on lahjaa Jumalan puolelta. Jumala itse tarjoaa meille pääsyä hänen luokseen, hän on raivannut umpeen kasvaneen tien, avannut salvatun oven ja kutsu meitä tielle ja astumaan sisälle taivaalliseen ilojuhlaan. Kaiken tämän hän on tehnyt ja tätä kaikkea hän tekee käsittämättömässä armossaan ja rakkaudessaan. Meidän ei tule emmekä myöskään voi tätä mitenkään ansaita. Emme voi tehdä itsestämme arvollisimpia, parempia tms. saadaksemme osaksemme Jumalan armon ja rakkauden tai päästäksemme hänen yhteyteensä. Me pääsemme hänen yhteyteensä, saamme suhteen häneen, vastaamalla hänen kutsuunsa, ottamalla tyhjiin käsiimme hänen armonsa lahjat. Ajatelkaa, meidän ei tule ansaita Jumalan rakkautta sillä Jumala rakastaa meitä jo nyt. Tähän rakkautensa osallisuuteen hän kutsuu jokaista Kristuksessa Jeesuksessa ja jokaiselle Jeesukseen uskovalle hän vakuuttaa oman rakkautensa todellisuudesta ja varmuudesta.

Edellisen katekismuksemme kristinopin selitys alkaa sanoilla: ”Jumala on luonut ihmisen elämään yhteydessään. Sen tähden ihmissydän saa rauhan vain             Jumalassa.” Ja välittömästi kristinoppi jatkaa: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”

                 Oikeastaan näissä muutamissa lauseissa on kuin yhteenveto ja selitys tälle Johanneksen kirjeen tekstikohdalle. Tässä on jokaisen Jumalan lapsen kokemus ja todistus. Yhteydestä Jumalaan, Jumalan tuntemisesta ja Jumalan lapseudesta hän ei luovu. Tämä on hänen elämänsä kallein asia.

                 Ja huomatkaamme tämä. Kaikessa tässä on kysymys persoonallisesta, omakohtaisesta todellisuudesta. Kristinoppimme käyttää ilmaisua ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen.”  Ei siis pelkästään tietäminen. Ihminen voi saada paljon tietoa Jumalasta ja Jeesuksesta. Hän voi tulla viisaaksi ja oppineeksi teologiksi mutta kaikesta tästä huolimatta hän ei välttämättä tunne Jumalaa. Jumalan tunteminen on enemmän ja syvempää kuin vain uskonnollinen tieto tai teologinen ymmärrys. Kolmiyhteisen Jumalan tunteminen on persoonallista suhdetta. Tähän suhteeseen kuulu vuorovaikutus ja luottavainen kuuliaisuus, ”antautuminen” Jumalalle, hänen armonsa lahjojen vastaan ottaminen ja niistä eläminen.  Olemme puhuneet aiemmin ns. kuolleesta ortodoksiasta (puhdasoppisuudesta). Mutta suhde Jumalaan ei ole kuollutta, hedelmätöntä pään tietoa vaan elämää pursuavaa ja hedelmää tuottavaa kuuliaista ja iloista uskonvaellusta. Suokoon Jumala meille sen armon ja voiman, että kaikki hengellinen tieto, viisaus ja ymmärrys, minkä voimme hankia ja minkä ikinä voimme omistaa, olisi meille tämän elävän ja todellisen suhteen synnyttäjäksi ja ylläpitäjäksi.

                 Sen, mitä me siis syvimmiltään tarvitsemme ja mitä sisimmässämme eniten kaipaamme, sen voimme sanoa kahdella ytimekkäällä lauseella; tarvitsemme yhteyden Jumalaan ja että tämä yhteys pysyisi, syvenisi ja kasvaisi.

 Kun tämä on sydämemme toive, halu ja kaipaus, ymmärrämme hyvin, mitä psalmirunoilija syvimmiltään tarkoitti, kun hän muutama tuhat vuotta sitten runossaan sanoi: ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä” (Ps.73).

KRISTILLISYYS ON KRISTITTYJEN YHTEYTTÄ

Keskinäinen yhteys

Jos jollakulla on yhteys Isään ja Poikaan, siitä seuraa Johanneksen mukaan väistämättä myös yhteys toisiin saman yhteyden omaaviin uskonveljiin ja – sisariin.

Näin kristittyjen yhteyden luonne ei ole ensisijaisesti organisaatorista vaan orgaanista. Kristittyjen yhteyttä ei siis voida luoda ulkonaisesti vaan se tapahtuu sisäisesti ja on todellista vain niiden keskuudessa, jotka ovat ”saman hengen lapsia”.

Usein kristittyjen yhteydestä puhuttaessa puhutaankin ”hengen yhteydestä”. Todellinen kristittyjen yhteys on siis olemassa vain silloin, kun kristittyjä yhdistää

yhteinen usko ja yhteinen Henki. Negatiivisesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että jos jollakulla ei ole Pyhän Hengen synnyttämää uskoa, hän ei voi kokea todellista yhteyttä Pyhän Hengen synnyttämiin uskoviin. Näin siis puhutaan myös ns. ”uskovien yhteydestä”.  Todellinen kristittyjen yhteys on siis hengen ja uskovien yhteyttä. Tällaista yhteyttä ei voida synnyttää, luoda eikä ylläpitää yhdistämällä organisaatioita, antamalla julkilausumia yms. vaan sen synnyttää ja sitä ylläpitää kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki.

                 Jos siis joidenkin uskon kohde ja sisältö eroavat olennaisesti toisistaan ei näillä henkilöillä voi olla myöskään todellista uskon yhteyttä. Johanneksen suuri huoli onkin siinä, että hänen seurakuntalaisensa, rakkaat lapsensa, pysyisivät oikeassa uskossa ja näin säilyttäisivät myös oikean uskon yhteyden.  Tämä on hyvin tärkeä ja olennainen asia. Sillä, mihin ja miten uskomme, on siis merkitystä. Ei vain oman pelastumisemme ja uskomme kannalta vaan myös seurakunnan kannalta.  Jos emme rukoile, palvo ja palvele samaa Jumalaa kuinka sitten voisimme kokea keskenämme todellista ja aitoa yhteyttä. Tämän vuoksi on äärettömän tärkeä ymmärtää kristittyjen yhteyden todellinen perusta ja todellinen luonne. Johanneksen kirjeen yksi pääteemoista onkin juuri tämä. Seurakuntiin oli pujahtanut opettajia, jotka opettivat toista Jumalaa, toista Kristusta ja näin pyrkivät turmelemaan Jumalan lasten uskon Isään ja Poikaan ja samalla rikkomaan kristittyjen keskinäisen yhteyden. Tällaisia väärän opetuksen opettajia ja eksyttäjiä Johannes kutsuu antikristuksiksi:     ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika.

                  Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee,

                  niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut;

                  siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

                  Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet

                  yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat

                  olleet yhtä meidän kanssamme,

                 niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet;

                  mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän        kanssamme” (1Jh. 2: 18-19).

                 Logiikka on selvä. Irtautumalla Johanneksesta ja hänen opetuksestaan nämä väärät opettajat ovat irtautuneet samalla elävästä Jumalasta ja yhteydestä häneen. Näin ollen he ovat myös irtautuneet kristittyjen sisäisestä hengellisestä eli hengen yhteydestä eikä kristitty voi kokea heidän kanssaan todellista uskovien yhteyttä.  Toinen elää valossa, toinen pimeydessä. Yhteys on mahdoton.

Yhteyden turmelija

Apostoli Paavali varoittaa, että sielunvihollinen voi pukeutua valkeuden enkeliksi

(2Kor.11:14). Tällaisena ”valkeuden enkelinä” hän voi esiintyä hyvinkin hengellisenä opettajana tai voimallisena julistajana. Mutta saatana ei ole Jumala eikä hänessä ole mitään jumalallista. Hän ei ole kaikkivaltias, ei puhdas, ei hyvyys, ei rakkaus, ei valo eikä totuus. Siksi hänen pukunsakaan ei koskaan ole täydellisesti puhdas tai kirkas. Siksi hänen opetuksensakaan ei koskaan ole Jumalan sanan kanssa täysin yhdensuuntainen. Hän ei siis koskaan pysty matkimaan täydellisesti Jumalaa eikä ole

koskaan täydellisesti Jumalan vertainen. Näin hänen sanomassaankin on aina jotain hänestä itsestään ja se tulee näkyviin verrattaessa sitä Jumalan sanaan. 

                 Kuten olemme todenneet, Johanneksen kirjeen punaisena lankana kulkee välienselvittely eksyttäjien, Kristuksen apostoliksi tekeytyneiden valheapostolien kanssa, joista jo Paavalikin kirjoitti: ”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen” (2 Kor. 11: 13-15).

                 Näiden eksyttäjien opetus, elämä ja teot puhuvat puolestaan. ”He väittävät olevansa synnittömiä (1 Jh.1:8,10) mutta koko heidän elämänsä todistaa päinvastaista. Sillä vaikka he kehuskelevat Jumalan tuntemisellaan, he elävät mielihalujensa mukaan (2:4). He kerskuvat yhteydellään Jumalaan, mutta eivät elämässään välitä Jumalan käskyistä (1:6). He puhuvat Jumalan rakastamisesta, mutta vihaavat samanaikaisesti toisia kristittyjä (4:20). He puhuvat paljon Hengestä (4:1), mutta herää oikeutettu epäilys, onko tällöin kysymyksessä Pyhä Henki, sillä heidän Kristus- tunnustuksensa on kyseenalainen (4:1-3). He kieltävät Jumalan Pojan todelliseksi ihmiseksi tulon. Sen tähden Johannes näkee heissä antikristillisen opin toiminnassa (2:22ss, 4:15)”,  (Hörster: Johdatus Uuteen testamenttiin, s. 273).  Tällaista meidän tulee karttaa.

Lujalle perustalle

                 Palatkaamme vielä sanoihin, joilla Johannes johdattaa meidät käsillä olevan tutkiskelun aiheeseen. Hänhän sanoi: ”Meillä on”.  Viittaus meihin tarkoittanee kaikkia niitä, jotka Johanneksen tavoin ja yhdessä Johanneksen kanssa uskovat. Johanneksen väite siitä hänellä (meillä) on sellainen yhteys Jumalaan, joka

on normina keskinäiselle yhteydelle, on monelle tämän päivän ihmiselle pöyristyttävä ajatus. Mutta juuri näin Johannes opettaa. Tästä taas seuraa, että ne, jotka opettavat toisin kuin Johannes, eivät ole yhteydessä samaan Jumalaan. Näin tulee arvioitavaksi se, onko Johanneksen väite omasta yhteydestään totuudellinen vai voisimmeko asettaa hänen rinnalleen tai yläpuolelleen muita auktoriteetteja? Puhuuko Johannes totta, onko Johanneksen väittämä totuus? Tämä on ydinkysymys. Jos uskomme Johannesta meillä on pohja uskollemme. Jos kiellämme Johanneksen auktoriteetin mikä tahansa ja kenen tahansa väittämä voi olla joko totta tai valetta. Silloin kukaan ei voi väittää omistavansa mitään muuta totuutta kuin omansa. Meidän lähtökohtamme on siis se, että mitä Johannes puhuu/kirjoittaa, sen Jumala puhuu ja mitä Jumala puhuu, se on aina totuus ja totuudellista. Siksi tukeudumme uskossamme aina ja kaikessa vain sille, mitä on Jumala on puhunut. Raamattu, joka siis sisältää tutkiskelemamme 1 Johanneksen kirjeenkin, on Jumalan puheen tallete. Näin siis näidenkin jakeiden antamien kompassisuuntien johdattamana haluamme suuntautua kohden kolmiyhteistä Jumalaa, Isää, Poika ja Pyhää Henkeä ja vahvistua

ja kasvaa uskossamme ja yhteydessämme häneen ja toinen toisiimme yhdessä ja samassa uskossa ja Hengessä.

Perheyhteys

Näin ollen todellinen uskovien yhteys ei rakennu ainoastaan ulkopuolisiin seikkoihin vaan se perustuu siihen Hengen yhteyteen, jonka Pyhä Henki on luonut ja jonka hän vaikuttaa niissä, jotka uskovat. Raamattu puhuu uskovaisista Jumalan lapsina ja perheenä. Kristittyjen yhteys on perheyhteyttä. He puhuttelevat toisiaan sisariksi ja veljiksi ja kaipaavat toisten uskovien seuraa ts. kristittyjen yhteyttä.

                 Kristityt ovat uskonveljiä ja uskonsisaria keskenään. Heitä ei siis yhdistä niinkään aatetoveruus, liikekumppanuus, puoluejäsenyys, yhdistysjäsenyys tai jonkun muun asian ”fanittaminen.” Heidän yhteytensä on syvällisempää, se perustuu siihen, että heissä elää ja vaikutta sama henki, Pyhä Henki, Jeesuksen Kristuksen henki. Kristitty elää niin Jeesuksen kanssa kuin Jeesuksessa. Yhteys Isään Jeesuksen kautta Pyhässä Hengessä yhdistää kristityn myös toisiin kristittyihin aivan ainutlaatuisella tavalla.  Siksi kristitty kaipaa muiden uskovien seuraa ja siksi hengelliset tilaisuudet ovat (tai ainakin niiden tulisi olla) myös syvästi yhteisöllisiä tilaisuuksia.

                 Johanneksen kirjeissä tulee hyvinkin voimakkaasti esiin myös tähän yhteyteen liittyvä keskinäinen rakkaus. Tätä keskinäistä rakkautta tulee vaalia ja ylläpitää. Se on mahdollista vain kiinnittymällä entistä syvemmin itse rakkauden lähteeseen, Jumalaan. Tätä on kuvattu ympyrällä, jonka keskipiste on Jeesus. Ympyrän sisällä on kristittyjen joukko. Heitä kuvataan yksittäisinä pisteinä. Mitä lähemmäksi jokainen yksittäinen piste pyrkii ympyrän keskipistettä eli Jeesusta, sitä lähemmäksi ja kiinteämmäksi myös muodostuu yksittäisten pisteiden eli seurakuntien

tai yksittäisten kristittyjen keskinäinen yhteys ja suhde toinen toisiinsa. Kristittyjen keskinäisen yhteyden ja keskinäisen rakkauden salaisuus on siis elämä Kristuksessa.

                 Vaalikaamme siis yhteyttämme Jumalaan ja veljiimme ja sisariimme Jeesuksessa Kristuksessa.

ILO

Johannes kirjoitti saarnasi saarnansa ja kirjoitti kirjeensä, jotta jokaiselle hänen kuulijalleen tai lukijalleen syntyisi pelastava, persoonallinen uskonyhteys Jumalaan.

Tämä yhteys johtaa kokemaan ilon (j.4). Tätä iloa on erittäin vaikea pukea sanoiksi, se täytyy itse kokea ennen kuin sitä voi oikeasti ja todellisesti ymmärtää. Puhutaan pelastuksen ilosta tai riemusta. Miten selittääkään kokemusta, jossa syyllinen vapautuu syyllisyydestä, vangittu saa vapauden, saastainen saa uuden puhtauden, eksynyt löytää tien kotiin ja sokea saa näkönsä? Miten selittää kokemusta, jossa ihminen löytää Jumalan ja oppii tuntemaan hänet isänään, luojanaan ja pelastajanaan.

Kristityn ilon perusta on Jumala - yhteydessä ja Jumalan tuntemisessa. Saamme iloita monista hyvistä ja kauniista asioista täällä maan päällä. Puhumme niistä siunauksina, kiitämme ja iloitsemme niistä. Mutta sittenkin ne ovat vain tätä aikaa koskevia, ajallisia ja rajallisia. Yhteytemme Jumalaan on iankaikkista ja pysyvää. Jumala itse on kristityn suurin ilo, onni ja autuus. Ilomme on Jumala ja Jumalassa. Tätä iloa ei voi meiltä kukaan ottaa pois eikä mikään voi sitä meiltä riistää. Tämä selittää sen miksi kristittyjen keskuudesta saattaa löytyä hämmästyttävää iloa, riemua, ylistystä ja kiitosta sielläkin, missä inhimillisesti ei ole mitään, mistä iloita tai kiittää.  Marttyyreiden, veritodistajien, historia on tästä hyvänä esimerkkinä. Jos jostakin löydätte kristityistä marttyyreista kertovan teoksen niin suosittelen sen lukemista.

                 Pietari kirjoittaa kirjeessään tästä ilosta. Hän kuvaa siinä uskovan ja Jeesuksen välistä suhdetta ja sitä, miten se ilmenee uskovan sisäisessä kokemusmaailmassa näin: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet,

                                     häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe,

                                     ja riemuitsette sanomattomalla

                                     ja kirkastuneella ilolla,

                                    sillä te saavutatte uskon päämäärän,

                                    sielujen pelastuksen.”  (1Piet.1:8-9)

                 Rakas veljeni ja sisareni Kristuksessa Jeesuksessa, Jumalan tunteminen, itse kolmiyhteinen Jumala, on sinun suurin onnesi ja ilosi. Jumalan tuntemista ja sen tuomaa iloa ei voi verrata mihinkään muuhun.

                 Jos siis tahdot kokea elämässäsi todellista iloa suuntaa mielesi Jumalaan ja käännä katseesi Jeesukseen.

                                                    Amen!