JOHANNEKSEN ENSIMMÄISEN KIRJEEN TUTKISTELUA

KOLMAS TUTKISKELU – IANKAIKKINEN ELÄMÄ

1)Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme, elämän Sanasta – 2) ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – 3) minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. 4) Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.

                                                                                                 1Jh.1:1-4

Johannes on maalannut syvin ja hehkuvin värein meidän silmiemme eteen kuvan Herrastamme ja Vapahtajastamme, Jeesuksesta Kristuksesta.  Näemme, että silmiemme edessä on erikoinen maalaus. Tämän maalauksen kuvaustavasta, ympäristöstä, sommittelusta, väreistä ja lukemattomista muista yksityiskohdista paljastuu, että kuvattu kohde, Jeesus, on ikuinen Jumala, Jumalan Poika, joka on syntynyt todelliseksi ihmiseksi.  Jo aiheensa puolesta tämä tekee tästä maalauksesta ainutlaatuisen. Mutta maalauksessa on muutakin erikoista, jotakin täysin poikkeuksellista. Se ei ainoastaan kuvaa suurta aihetta vaan myös johtaa tämän todellisuuden, Jeesuksen, kohtaamiseen. Maalaus ikään kuin kutsuu astumaan siihen sisään, uskomaan Jeesukseen, kokemaan yhteyttä häneen ja hänen kauttaan Isään Jumalaan, käymään sisään hengen maailmaan ja hengittämään taivaallista ilmaa. Tämä maalaus avaa silmiemme eteen ikuisuuden portit ja kutsuu meitä astumaan niistä sisään.

                 Johanneksen sanat eivät siis anna meille pelkästään informaatiota, persoonatonta luentoa tai tosiasioiden esittelyä usko tai älä; ota tai jätä tyyliin. Näissä sanoissa on enemmän, ne kutsuvat osallistumaan, luovat, synnyttävät ja ylläpitävät sitä, mitä ne sisältävät. Olemme jälleen suuren salaisuuden äärellä sillä, nämä Johanneksen sanat ovat samalla Jumalan sanoja. Näiden sanojen kautta Jumala kirkastaa meille itsensä, puhuu meille, kohtaa meidät ja vaikuttaa meissä sen, mitä hänen sanansa sanoo. Nyt Johannes kertoo meille, että hän (yhdessä muiden kanssa, ”me”) puhuu, todistaa ja julistaa yhdestä aiheesta, yhdestä henkilöstä, yhdestä persoonasta, Jeesuksesta, jota hän kuvaa elämän Sanana (j.1) ja iankaikkisena elämänä (j.2).

JEESUS – ELÄMÄN SANA

Huomatkaamme, että Johannes käyttää vahvaa ja selkeää ilmaisua puheensa kohteesta ja sisällöstä. Hän ei sano puhuvansa elämän sanoista, kuten usein saatamme tämän ymmärtää, vaan sanoo puhuvansa elämän Sanasta. Johannes oli paikalla kun Jeesus ns. jäähyväispuheessaan sanoi itsestään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Jh.14:6). Jeesus ei sano vain puhuvansa tiestä vaan hän sanoo olevansa tie, ei opettavansa totuudesta vaan että hän on totuus, ei selittävänsä elämää vaan olevansa itse elämä.

                 Puhuttaessa elämän Sanasta ei siis vain lausuta sanoja elämästä vaan tämä puhe liittää, yhdistää ja johtaa meidät hänen luokseen, joka on itse elämä. Elämän Sana on Jeesus, joka itse antaa, luo, synnyttää, uudistaa ja ylläpitää elämän.

Jumala on kaiken elämän lähde. Hän on todellinen elämä. Hän on luonut sen elämän, jota itse elämämme ja ympärillämme näemme. Jos siis ihminen on erossa Jumalasta, hän elää kuolemassa. Synti on erottanut ihmiskunnan/ ihmisen Jumalan yhteydestä ja synnin tähden tuli kuolema maailmaan.

Raamattu puhuu kolmenlaisesta kuolemasta; ruumiillisesta, hengellisestä ja iankaikkisesta. Kaikki tämä on syntiinlankeemuksen seurausta ja todellisuutta tänäänkin.

Synti on pimeyttä ja kuolemaa. Jeesus on elämä.

Siellä missä Jeesusta saarnataan, siellä Jeesus murtaa synnin ja kuoleman vallan ja antaa tilalle oman elämänsä.  Niinpä Paavali kirjoittaa, että meidät on tehty eläviksi Kristuksen kanssa, meidät, jotka olimme kuolleet synteihimme ja rikoksiimme (Ef. 2:1-5). Johannes puolestaan kertoo käsittelemämme kirjeen kolmannessa luvussa, että olemme  siirtyneet kuolemasta elämään (j.14) ja evankeliuminsa loppupuolella hän kirjoittaa: ”mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä” (Jh.20:31).

Jeesus on tie Jumalan yhteyteen, elämän lähteen osallisuuteen. Kenellä on Jeesus, hänellä on elämä.  Paavali tunnustaa: ”Elämä on minulle Kristus” (Fil.1:21) ja lohduttaa kolossalaisia. ”kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa” (Kol.3:4).

JEESUS – JUMALAN SANA

Johanneksen kirjeen alku siis todistaa, että elämän Sana – Jeesus - on ilmestynyt. Hänen evankeliuminsa alku puolestaan todistaa, että Jumalan Sana – Jeesus – on tullut lihaksi (oikeaoppisesti: Jumalan sana tuli lihaksi Jeesuksessa). Tästähän me  jo jotakin puhuimme edellisen tutkiskelumme yhteydessä. Kuitenkin tässäkin

yhteydessä meidän tulee korostaa ja tiedostaa tämän tapahtuman merkityksellisyys ja siihen kätketyt syvät hengelliset totuudet.

                 Jeesus on siis lihaksi eli tosi ihmiseksi syntynyt elämän Sana eli Jumalan Sana. Kaikki se, mitä Jeesus oli, teki tai sanoi, oli Jumalan puhetta.  Siis: sen mitä Jeesus sanoi, sen Jumala sanoi, sen mitä Jeesus oli, sitä Jumala oli, ja mitä Jeesus teki, sitä Jumala teki. Halutessamme tietää Jumalan sanan meidän tulee katsoa Jeesusta. Jeesuksessa Jumala sanoi sen mitä hän tahtoi sanoa sillä Jeesus itse oli tämä sana (tässä olemme jälleen pyhän kolminaisuuden suuren mutta ihanan mysteerin äärellä).

                 Toisaalta sanomme, että pyhä Raamattu on Jumalan sana. Syvimmiltään tämä tarkoittaa sitä, että koko Raamatun sisältö, keskus ja tähtäin keskittyy yhteen ja vain yhteen, Jeesukseen.  Lutherhan ilmaisi sen osuvasti: ”Raamatussa on Jumalan sanaa se, mikä ajaa Kristusta. Ja Raamatussa kaikki ajaa Kristusta”.

JEESUS – IANKAIKKINEN ELÄMÄ

Pelastuksen päämäärä on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä ja Jumalan näkemisessä. Koska Kristuksessa Jeesuksessa saamme hänen elämänsä, on tämä elämä, niin kuin Kristuskin, iankaikkinen. Me myös saamme hänen kirkkautensa niin että tämä nykyinen synnin ja kuoleman ruumis pukeutuu taivaalliseen puhtauteen, pyhyyteen ja kuolemattomuuteen.

                 Iankaikkinen elämä on siis sisällöltään jotakin aivan muuta, mitä siitä yleisesti kuvitellaan. Se ei ole vain päättymätöntä elämää tai ikuista lomaa kesämökillä. Se on ikuista kirkkautta, ylistystä ja palvontaa taivaan ihanuudessa. Se on jotakin sellaista, josta Paavali kirjoittaa, ettei sitä silmä ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmisen sydämeen noussut. Sellaisen Jumala on niille valmistanut, jotka häntä rakastavat (1Kr. 2:9).  Jotta siitä voisi edes jotakin aavistaa, siihen tarvitaan Jumalan oma ilmoitus (1Kr. 2:10). Kaikkein selvin ja kirkkain ilmoitus iankaikkisen elämän olemuksesta löytyy Ilmestyskirjan loppuluvuista. Mutta tässäkin meidän on todettava, että niissä kuvatut asiat ylittävät moninkertaisesti käsityskykymme. Voimme vain aavistella iankaikkisen elämän kirkkautta. Kaikki se hyvyys, kauneus, siunaus ja rakkaus, mitä täällä saamme kokea, on vain esimakua siitä, mitä tuleva on.

                 Näin sanoo Ilmestyskirja: ” ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kanssansa, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt”.  Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki” (Ilm. 21: 3-5).

Kristityn sisäinen kokemusmaailma todistaa; Jeesus on minulle elämä ja iankaikkisen elämän syvin sisältö, taivaan kaipuuni syvin ja hartain päämäärä on katsella, kiittää, ylistää ja palvoa lunastajaani, vapahtajaani, pelastajaani, herraani Jeesusta iankaikkisesta iankaikkiseen.

                 Taivaassa saamme jälleen kokea sitä täydellistä ja ennallistettua yhteyttä Jumalan kanssa eli sitä, mihin ja mitä varten meidän on luotu.

                 Iankaikkinen elämä ei siis ole, kuten jo totesimme, vain päättymätöntä elämää vaan se on elämää, jonka alku, sisältö ja päämäärä on Jumala ja jonka me Jumalan Pojassa Jeesuksessa saamme osaksemme. Jeesus on iankaikkinen elämä.

                 Tunnettu kristillinen klassikko, John Bunyanin kirjoittama Kristityn vaellus, alkaa kertomuksella ahdistetusta sielusta, joka etsii vapautusta syntitaakastaan. Tämä synti ajaa häntä pyhän tuomarin eteen, jota hän pelkää ja painaa häntä kuolemaan, jota hän ei tahdo. Kun hän lopulta saa tietää mistä apu löytyy, hän alkaa rientää sitä kohti. Kun lähellä olijat aikovat estää hänen matkansa, painaa hän sormet korviinsa ja alkaa juosta kohden kaukana häämöttävää ahdasta porttia ja ristiä. Juostessaan hän huutaa: ” Elämä, elämä, iankaikkinen elämä!”  Tämä on langenneen ihmisen päämäärä ja hänen ainut toivonsa. Löytää kadotettu elämä, löytää ikuinen elämä, löytää Jumala Jeesuksessa. Vanhassa rukoilevaisvirressä laulamme: ”Iankaikkinen elämä, iankaikkinen elämä, se alkaa täällä jo maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa.”

                 Voimme sanoa sen näinkin; taivaan sisältö on Jeesus. Joku onkin todennut, että:

                 ”Taivaan valkeus on Jeesuksen kasvot.

                 Taivaan ilo on Jeesuksen läsnäolo.

                 Taivaan laulu on Jeesuksen nimi.

                 Taivaan sopusointu on Jeesuksen ylistys.

                 Taivaan puheenaihe on Jeesuksen työ.

                 Taivaan ajanvietto on Jeesuksen palvelu.

                 Taivaan täydellisyys on Jeesus itse.”

                 Tätä on taivas, iankaikkinen elämä. Tämän Jumala on meille valmistanut. Kun meillä on Jeesus, meillä on kaikki tämä. Emmekö siis kiittäisi häntä, ylistäisi häntä, palvoisi häntä ja jättäisi itseämme hänen käsiinsä ja heittäytyisi sydämen yksinkertaisessa uskossa täysin hänen varaansa!

                                                                               Amen!