JOHANNEKSEN ENSIMMÄISEN KIRJEEN TUTKISTELUA

TOINEN TUTKISKELU – ELÄMÄ ILMESTYI

1)Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme, elämän Sanasta – 2) ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – 3) minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. 4) Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.

                                                                                                 1Jh.1:1-4

INKARNAATIO

Tässä tutkiskelussamme pureudumme Jeesuksen ihmiseksi syntymän, ns. lihaksi tulemisen merkitykseen. Teologisessa kielenkäytössä siitä käytetään sanaa inkarnaatio.

                 Kiinnitämme huomiomme Johanneksen ilmaukseen ”ja elämä ilmestyi” (j.2). Elämän Sana, Jeesus, ilmestyi Johanneksen todistuksen mukaan niin, että häntä voitiin katsoa, kuulla ja koskettaa (j.2,3). Hän ei tullut siis minään ”henkiruumiina” eikä myöskään jonakin jumalallisena yliluonnollisena olentona. Johanneksen mukaan elämä ilmestyi todellisena ihmisenä.

                 Muistanemme, että Johanneksen evankeliumin alussa Jeesusta kuvataan Jumalan sanana (Jh.1:1). Sitten Johannes kertoo: ”Ja sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta” (Jh.1:14). Jeesus on siis ikuinen Jumala, Jumalan Poika, ihmiseksi syntynyt, lihaan tullut Jumalan sana. Sitä mitä Jeesus on, sitä Jumala on. Mitä Jeesus sanoo tai tekee, sen Jumala sanoo ja tekee. Edelleen; mitä Jumala sanoo, sen ydin on Jeesus, sillä Jeesus on Jumalan sana.

Olemme tässä suuren ja käsittämättömän salaisuuden ääressä, ihmeitten ihmeen edessä, sillä kukaan ei voi täysin selittää eikä loppuun asti ymmärtää, miten tämä on mahdollista.  Kuitenkin tämä on totta ja juuri tässä käsittämättömässä salaisuudessa on pelastuksemme ydin ja iankaikkisen autuutemme perustus. Itse asiassa olemme joulun suuren sanoman äärellä. Jumalan Poika, itse iankaikkinen Jumala, syntyy lihaan, ihmiseksi, yhdeksi meistä.

                 Kristillisen uskon ja tunnustuksen mukaan Jeesus on yht´aikaa sekä todellinen Jumala että todellinen ihminen. Ei siis puoliksi Jumala ja puoliksi ihminen vaan samalla kertaa tosi Jumala ja tosi ihminen. Tämä ei sovi meidän ”matematiikkaamme” tai järkiperäiseen logiikkaamme. Mutta tähän paradoksiin

 kristillinen tunnustus Jeesuksesta Kristuksesta sitoutuu. Vuosisatojen ajan seurakunta joutui ns. kristologisiin kiistoihin juuri tästä. On äärettömän tärkeää, että ymmärrämme jotakin tästä ja sen merkityksestä, sillä useimmat kristilliset harhaopit ovat syntyneet juuri tämän aiheen ympärille. Tämän ajan seurakunta kohtaa samat haasteet ja kysymykset. Väärä ymmärrys/opetus Jeesuksesta johtaa väärään oppiin ja elämään. Pahinta on, että se myös murtaa pelastuksen perustan ja johtaa ihmisen umpikujaan ja pimeyteen kalliissa pelastuksen asiassa. Niinpä se mitä Jeesuksesta opetetaan ja millaiseen Jeesukseen uskotaan on elämääkin tärkeämpää.

KUKA JEESUS ON?

Kristus on Jeesus

Pelkistäen voimme sanoa, että yksi Vanhan testamentin tähtäyspisteistä oli ilmoittaa Israelin kansalle, että Kristus (Messias) on Jeesus. Korotetusta tulee alennettu; ihminen Jeesus.

  Kristus (Messias) oli Israelin toivon kohde, Jumalan lupaama ennalleen asettaja, Jumalan valtaa ja voimaa käyttävä Israelin todellinen kuningas, Jumalan Poikaan verrattava suuruudessaan, Israelin pelastaja ja vapahtaja.

                 Jumala ilmoittaa itsensä tulevaksi Israelin (ihmiskunnan) keskuuteen. Mutta millaisena hän tulee? Hän tuli ihmisenä, joka edelleen oli ja on Jumala.

Miksi on niin tärkeää korostaa tätä? Eikö tämä ole jotakin teologista saivartelua ja jonnin joutavaa viisastelua, pitkästyttävää oppikeskustelua kun sen sijaan voisi vain yksinkertaisesti uskoa, vaivaamatta päätään opillisilla kiemuroilla ja ikivanhoilla teologisilla kiistakysymyksillä. Vastaus voi olla kyllä - mutta vain sellaisessa ilmapiirissä, jossa ei ole jouduttu vakavasti kohtaamaan omaa uskoa ja oppia haastavaa todellisuutta. Esim. olemme Suomessa kasvaneet luterilaisen kirkon opetuksen ilmapiirissä ja siksi puhdasoppisen luterilaisuuden käsitteet Jeesuksesta ovat luoneet pohjan uskomme sisällölle ja kohteelle. Sellaisessa ilmapiirissä usko Jeesukseen voi olla hyvinkin yksinkertaista ja turvallista.

                 Asia muuttuu jos joudutaan kohtaamaan toisenlaista opetusta. Ja silloin vastaus edellä esitettyyn kysymykseen on ei. Ymmärtääkseni olemme nyt miltei samanlaisessa tilanteessa kuin seurakunta oli Johanneksen aikana. Voimme hyvällä syyllä kysyä: Minkälaista Kristusta tänä päivänä saarnataan kirkoissamme?, puhumattakaan siitä, mitä hänestä puhutaan ja opetetaan kristillisen kirkon ulkopuolella? Jopa omassa kirkossamme yhä enenevässä määrin ilmenee opetusta, jossa traditionaalinen uskonkäsitys Jeesuksen olemuksesta ja persoonasta kielletään. Uskontunnustuksemme totuudet asetetaan jatkuvasti kyseenalaisiksi ja ne jopa

julkisesti kielletään. Tällaisessa tilanteessa on yksinkertaisesti pakko selvittää teologisesti oppi Jeesuksesta Kristuksesta ja sen merkityksestä.

                 Mutta palatkaamme takaisin aiheeseemme. Miksi on niin tärkeää pitää kiinni siitä, että Kristus on Jeesus, ihminen?

                 Vastaus on yksinkertainen.  Jumala (Kristus) syntyi ihmiseksi Jeesuksessa ollakseen ihmisenä koko ihmiskunnan edustaja.  Niin kuin Adam ensimmäisenä luotuna oli koko ihmiskunnan edustaja, niin on Jumala, joka syntyi ihmiseksi Jeesuksena, toinen Adam, joka nyt edustaa koko ihmiskuntaa. Se, mikä Adamissa menetettiin, se Kristuksessa ennallistettiin. Näin siis Jeesus saattoi edustaa Jumalan edessä koko ihmiskuntaa mutta se merkitsi, että hänen täytyi olla tosi ihminen.

                 Toisena Adamina hän oli myös täysin synnitön. Adam lankesi, Jeesus ei langennut. Siksi Jeesus saattoi itse synnittömänä olla synnintekijän sijainen. Hänen ei siis tarvinnut sovittaa omia syntejään vaan näin hän saattoi ottaa päälleen toisten synnit, ihmiskunnan synnin, sinun syntisi, minun syntini.

                 Mutta miten hän saattoi olla synnitön? Vastauksen tähän saamme palaamalla siihen, josta lähdimme liikkeelle, ihmiseksi syntymisen mysteeriin eli inkarnaatioon.

                 Uskontunnustuksessamme lausumme: ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta”.  Tämä lause selittää hänen synnittömyytensä ja ihmisyytensä. Jumalana hän syntyy tällä tavalla, ihmeenomaisesti. Hän syntyy samanlaiseksi kuin mekin (ihmiseksi) ja Jumalana kuitenkin täysin erilaiseksi kuin me (synnittömäksi).

Inkarnaatio kertoo siis meille ensiksi neitseestäsyntymisen ihmeestä, jossa Jumala itse naisen kohdussa sikiää ihmistaimeksi (lihaksi) ja syntyy neitseestä ihmislapseksi, tosi ihmiseksi. Totisesti, elämä ilmestyi, häntä saattoi kuulla, koskettaa ja nähdä.  Hänet kapaloitiin ja asetettiin seimeen makaamaan, ihmisen, pienen poikalapsen, joka oli samalla Jumala, ilmestyi lihaan. Kuka tämän voi käsittää?

Jeesus on Kristus

Samalla lailla kuin pelkistimme Vanhan testamentin kristologisen ilmoituksen sanoihin; Kristus on Jeesus, voimme pelkistää Uuden testamentin kristologisen ilmoituksen sanoihin; Jeesus on Kristus. Alennetusta tulee korotettu, ihminen Jeesus on Jumala.  Uusi testamentti, varsinkin kirjeet, käyttävätkin usein ilmausta Kristus tai Jeesus Kristus.

                 Näin siis Ut. osoittaa, että Jeesus oli enemmän kuin vain pelkkä ihminen. Hän oli Jumala. Jumalana hän saattoi näyttää, opettaa ja ilmoittaa meille todellisen valon, elämän, armon, totuuden, kirkkauden eli JUMALAN! Koska hän oli Jumala, häntä ei voi eikä saa verrata mihinkään eikä kehenkään uskolliseen tai poliittiseen johtajaan. Jumalana hän Herra, jota palvotaan ja kuningas, jota palvellaan.

Jeesus Kristus

Johanneksen kirjeistä käy ilmi, että juuri Jeesuksen olemus ja persoona olivat niitä asioita, joissa oli syntynyt opillista sekaannusta ympäristön seurakunnissa. Opillinen eksytys oli johtanut myös moraaliseen sekaannukseen. Valheellinen oppi tuo näet aina mukanaan myös valheellisen elämänmuodon.

                 Jos kielletään Jeesuksen tosi ihmisyys, joudutaan kieltämään myös Jeesuksen tosi sijaisuus puolestamme/edestämme/sijastamme. Näin ollen meillä ei olisi todellista sijaissovittajaa, ei todellista lunastajaa, ei todellista sovitusta jonkun toisen maksaman uhrin tähden. Sanoma Kristuksen rististä olisi näin laimennettu tai tehty tyhjäksi ja sen sovittava merkitys turhennettu. Mutta kuinka sitten ihminen voisi pelastua, kuinka sitten hän voisi saada syntinsä anteeksi, kuinka sitten hän voisi astua pyhän Jumalan eteen? Näissä kysymyksissä jäisimme täysin oman mielikuvituksemme ja itse luomamme uskonnon tai itse keksimämme filosofian varaan.

                 Jos puolestaan kiellettäisiin Jeesuksen täysi jumaluus, joutuisimme umpikujaan etsiessämme vastausta Jeesuksen ristinkuoleman ”pätevyyteen”. Jos hän oli vain ihminen, hän olisi ehkä ollut monessa mielessä ainutlaatuinen, mutta sittenkin vain ja ainoastaan pelkkä ihminen. Ja sellaisenaan syntinen ja vajavainen sen Jumalan edessä, joka on valkeus ja jossa ei ole mitään pimeyttä.  Pelkästään ihmisenä hän ei olisi voinut ottaa maailman syntejä kantaakseen. Jälleen putoaisi pohja pois kalliilta sovitusopilta. Jos siis jompikumpi kielletään, joko Jeesuksen täysi ihmisyys tai hänen täysi jumaluutensa, ajaudutaan umpikujaan esittäessämme vastausta jo edellä esittämiimme kysymyksiin syntien anteeksi saamisesta, sovituksesta, Jumala yhteydestä, pelastuksesta jne.

                 Jumalan ratkaisu pelastaa langennut ihminen oli yli ihmisen ajatuskyvyn ylittävä  rakkaus. Jumalan ratkaisu oli tulla itse ihmiseksi,  sovittaakseen ihmisenä ihmisen synnit. Tämä ihmiseksi tulo tapahtui inkarnaatiossa, Jeesuksen syntyessä neitsyt Mariasta. Sovitus puolestaan tapahtui n. 30 v. myöhemmin Golgatan keskimmäisellä ristillä kun Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!”

                 Onkin sattuvasti sanottu, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi että me ihmiset voisimme tulla Jumalan ”pojiksi”  eli lapsiksi.

                 Inkarnaation salaisuus, elämän ilmestymisen (muistanemme, että Jeesus sanoi itsestään: Minä olen elämä) salaisuus on suunnaton ja ihmisjärjelle käsittämätön Jumalan rakkauden ilmoitus ja osoitus. Jeesus itse puki sen seuraaviin sanoihin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Jh. 3:16). 

KAKSI LOHDUTUSTA

Se, että Jeesus samalla kertaa ja samassa persoonassa sekä täysi Jumala että tosi ihminen, on meille suureksi lohdutukseksi. Mitä se käytännössä tarkoittaa, sen pukee sanoiksi hebrealaiskirjeen kirjoittaja.

Jeesus – samanlainen kuin me

”Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansa synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa” (Hebr.2:17-18).

                 Se, että Jeesus on samanlainen kuin me, tosi ihminen, lihaa ja verta, merkitsee sitä, että Jeesus tietää, millaista on olla ihminen. Hän on ollut kiusattu, vaivattu, väsynyt, janoinen, väärin ymmärretty, halveksittu, pilkattu, vainottu. Hän tietää ihmisen heikkoudet ja vahvuudet, tietää pelot ja lankeemukset. Sanalla sanoen, että Jeesus tietää kaiken ja voi näin meitä kaikessa auttaa ja kaikessa lohduttaa.

Jeesus – erilainen kuin me

”Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä” (Hebr.4:15).

                 Jeesuksen erilaisuus ja sen siunaus on siinä, että vaikka hän oli kaikessa kiusattu kuten mekin, hän ei langennut syntiin niin kuin me olemme langenneet. Tässä hänen erilaisuutensa koituu meidän pelastukseksemme. Juuri tämä erottaa hänet meistä ja mahdollistaa hänen olemisensa viattomana sijaisuhrina meidän viallisten edestä.

                 Näin siis:

                 Jumala, luomaton luoja, asettuu luodun asemaan.

                   Jumala, iankaikkinen, tulee ajan ja paikan rajoitusten alaiseksi.

                   Jumala, ikuinen kirkkaus, tulee asumaan synnin ja saastan keskelle.

                 Jumala, kuolematon, syntyy ihmiseksi kuollakseen.

                 Tämän kaiken hän tekee suuresta rakkaudestaan ja käsittämättömästä armostaan meitä kohtaan.

                 Siksi: ”Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan” (Hebr.416).

Emmekö siis noudattaisi tätä kehotusta, kuulisi tätä kutsua, tarttuisi tähän lupaukseen, juuri sellaisina kuin olemme, juuri nyt!      Amen!