Sexagesima 2 vko

Luuk. 8:4-15 tai Mk. 4:1-20

Sanan kylvö

Tämän sunnuntain tekstinä on vertauskuva kylväjästä. Tämä sama vertaus on esitetty kolmessa evankeliumissa Matteuksella, Markuksella ja Luukkaalla.

Jeesus ei ollut puutarhuri tai maanviljelijä. Me tiedämme evankeliumeista, että hän oli kirvesmies. Kuitenkin hän varmasti osasi myös viljellä maata ja siksi hän tässä puhuu kylvämisestä.

Jeesus puhuu siemenen kylvämisestä. Kylväjä kylvää sanaa. Siemen on evankeliumi, hyvä sanoma. Sen jälkeen Jeesus puhuu maan lajista ja olosuhteista, joihin evankeliumin siemen putoaa. Kuitenkaan väki ei sitä silloin ymmärtänyt, eivätkä edes opetuslapset. Samalla tavalla emme mekään sitä usein ymmärrä.

Markuksen evankeliumissa, Jeesuksen alkaessa kertoa kylväjä-vertausta, hänen ensimmäinen sanansa oli; ”kuulkaa”. Se tarkoitti ”kuulkaa tarkkaan”. Kuitenkaan eivät opetuslapset emmekä me ymmärrä sitä. Jeesus on käskenyt meidän kylvää siementä, mutta me, kuten opetuslapset, raavimme päätämme. Jeesus sanoi: ”Mies lähti kylvämään siementä”. Opetuslapset olivat kuunnelleet tätä sanaa, sinä olet kuunnellut tätä sanaa, mutta oletko sinä ottanut vastaan tämän sanan sydämeesi? Oletko todella kuullut mitä Jeesus on sanonut? Ja oletko myös kuullut, mitä Jeesus tässä vertauksessa ei sanonut? Ehkä se kuulostaa tyhmältä, mutta Jeesus ei puhunut meille monia asioita, joita me ehkä luulemme tai ajattelemme. Oletko kuullut sitä, ettei Jeesus sanonut, että kylväjä huolellisesti laittoi siemenen hyvään maahan ja kasteli sitä pakottaen siemenen kasvamaan omalla voimallaan ja taidollaan? Oletko kuullut Jeesuksen sanovan, että kylväjä huolellisesti valmisteli maata ennen kylvämistä? Jeesus ei sanonut, että kylväjä tutki missä on hyvää ja huonoa maaperää eikä Hän sanonut, että kylväjä repi orjantappurat maasta ennen kylvämistä tai kivesi pellon tai laittoi linnunpelättimen. Kristus ei puhunut tästä mitään. Tässä Hän yksinkertaisesti sanoo, että kylväjä meni pellolle ja siemen putosi maahan. Usein me haluamme laittaa omat sanamme Jeesuksen suuhun ikään kuin saattaen Hänen ajatuksensa loppuun. Miten pääsemme siitä irti?

Markuksen evankeliumissa on sana, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää kylväjä- vertausta. Jeesus sanoo: ”Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut” (Mk. 4:26-28). Tässä Jeesus puhuu, että kylväjä kylvää siemenen ja se kasvaa itsestään. Tässä Jeesus sanoo, ettei kylväjä voi pakottaa siementä kasvamaan, se kasvaa itsestään ja tuottaa sadon (hedelmän) kylväjän ponnistuksesta riippumatta. Jumala on luonut jokaisen kasvin ja antaa sille sadon. Tarkoittaako se sitä, ettei meidän tarvitse huolehtia siitä, miten ihmiset elävät uskontulemisen jälkeen? Ei missään tapauksessa. Mutta tästä kertoo toinen vertaus ja toinen saarna. Siitä Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumissa.

Tänään me keskitymme tähän vertaukseen, siemenen kylvämiseen. Olemme puhuneet siitä kasvaako siemen ja miten nopeasti se kasvaa. Se ei ole meidän asia vaan Jumalan. Tuoko siemen vähän vai paljon satoa – se ei ole meidän asia vaan Jumalan. Kasvaminen ja sadon suuruus ei ole meidän käsissämme vaan Jumalan. Meitä käsketään vain kylvämään elävän sanan siementä.

Kerran Inkerin Kirkon eräässä seurakunnassa seurakuntalaiset tekivät lähetystyötä jakaen Raamattuja kadulla. Myöhemmin heidän keskuudessaan syntyi ristiriita; kenelle jaetaan ja kenelle ei? Raamatunjakajat eivät halunneet jakaa Jumalan Sanaa kenelle tahansa, vaan he jakoivat ihmisiä arvollisiksi ja arvottomiksi, ajatellen että joku heistä laittaa kirjan kirjahyllyyn, tai myy sen tai yksinkertaisesti heittää sen roskiin. Tällä tavalla Raamatut pysyivät varastossa. Mutta myöhemmin seurakuntaan tuli paloviranomainen ja käski viedä kirjalaatikot pois sisätilasta. Se oli hyvä oppitunti seurakuntalaisille. Silloin he ymmärsivät, että on parempi jakaa Jumalan sanaa ihmisille kuin siirtää laatikkoja varastosta toiseen.

Joskus meidän on vaikea kylvää evankeliumin siementä koska se on niin kallisarvoinen meille. Me emme halua luopua siitä. Meillä on niin vähän voimia ja resursseja, että me haluamme antaa ne tärkeimpään asiaan. Me haluamme, että meidän kylvämisellämme olisi maksimi tehokkuus. Kuitenkaan Jeesus ei päättänyt vertaustaan varoituksella että välttäkää kylvämistä niukalle maaperälle, tien oheen, kallioiseen paikkaan tai ohdakkeiden sekaan. Erilaisten maaperien ei tule estää meidän kylvöämme. Siemen saa pudota maahan kaikkialle meidän ympärillemme.

Markuksen evankeliumissa vertaus, jonka Jeesus kertoo kylväjävertauksen jälkeen, auttaa meitä ymmärtämään Herran sanaa. Se vertaus ei ole siemenestä vaan se puhuu meille valosta. Jeesus kysyy: ”Ei kai lamppua sitä varten tuoda huoneeseen, että se pantaisiin vakan alle tai vuoteen alle? Lampunjalkaahan se pannaan!” (Mk. 4:21). Samoin kuin siemen, jonka me kylvämme, putoaa kaikkialla, niin valokin loistaa kaikkialle. Valoa ei kätketä piiloon kuten rahaa patjan alle vaan se tuodaan esille, niin että se valaisee kaiken ympärillä olevan. Valo, siemen ja evankeliumi - ne eivät voi pysyä piilossa tai niissä puitteissa, jotka me olemme niille keksineet.

Me kylvämme siemenen. Jotkut siemenet joutuvat hukkaan, ehkä suurin osa niistä, mutta kuitenkin jotkut nousevat oraalle, kasvavat ja antavat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sataa jyvää. Ja juuri jyvä tai hedelmä on kylvämisen tavoitteena.

Nyt miettikäämme hedelmää! Oletteko huomanneet, että persikalla on sisällään kivi? Entä omenalla? Sisällä on siemenkota. Kasvin hedelmässä on aina myös mukana kasvin siemen. Siemen kasvaa yhdellä ainoalla tavoitteella; jotta se tuottaisi hedelmän. Hedelmällä vuorostaan on yksi ainoa tavoite; olla siemen. Hedelmä ja siemen ovat jakautumattomia. Kristittyinä olemme kutsutut, ei vain kylvämään siementä, vaan myös tuottamaan hedelmää. Evankeliumin siemen, joka kerran on kylvetty meidän sydämiimme ja on kasvanut meissä, on tuottava myös hedelmän. Ja tämä hedelmä tuo mukanaan lisää siemeniä. ”Hedelmistä te siis tunnette heidät” (Mt. 7:20). ”Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä” (Mt. 7:17). Meidän on tuotettava rakkauden, vanhurskauden ja uskon hedelmiä. Uutena luomuksena Kristuksessa meidän olemuksemme on hedelmän tuottamista. Mutta mitä hedelmää meidän on tuotettava? Onko se hyviä tekoja? Onko se uhraamista ja rakkautta? Onko se Jumalan Sanan lukemista? Se on tätä kaikkea! Mutta vielä enemmän; silloin kun me tuotamme itsessämme hedelmää, me osallistumme myös siemenen kylvämiseen. Hedelmän tehtävänä on tuottaa siemeniä seuraavaa kylvöä varten. Meidän hedelmämme sisältää aina todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Meidän hedelmämme on usko, rukous ja rakkaus ja se saa meidät kylvämään lisää siementä. Ja niin me yhä rohkeammin julistamme evankeliumin sanomaa.

Kerroin esimerkin Raamattujen jakamisesta. Raamattujen avulla seurakunta kylvää siementä. Mutta tämä siemen saa olla erikokoinen ja erimuotoinen; pieni kortti, jossa on kirjoitettu, ”Jumala rakastaa sinua”, puhelinsoitto yksinäiselle ystävälle, aikaa, jota olet antanut hätääntyneelle, lohdutuksen sanat, esirukous – nämä kaikki ovat pieniä siemeniä. Niitä meidän ei tarvitse ne säästää. Meidän ei tarvitse säilyttää niitä parempaa aikaa varten tai niiden arvoisille ihmisille. Meidän on vain kylvettävä.

Totta kai jotkut siemenet putoavat kalliolle. Ihmiset ottavat ne ilolla vastaan, mutta myöhemmin unohtavat. Jotkut putoavat tien oheen ja tuntuu siltä, että ne juurtuvat, mutta hetken päästä ne kuihtuvat. Mutta jotkut siemenet putoavat hyvään maahan. Ne kasvavat ja tuottavat hedelmää mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata kertaa. Toinen siemen tuottaa hedelmää, toinen ei. Tämä on meidän kontrollimme ja ymmärryksemme ulkopuolella.

Kaikesta huolimatta meidän on kylvettävä, sillä siemen joka jää taskuun, ei tuota hedelmää. Eikä siemen voi pudota maahan, jos me istumme vain sunnuntaisin kirkon penkillä. Meidän on kylvettävä kaikkialle ympärillemme; ystävien ja sukulaisten piirissä, työssä ja koulussa, perheessä ja naapureiden parissa. Kristittyinä olemme elävä sana ja todistus. Jumalan sana ei palaa tyhjänä. Sanalla on voima. Se synnyttää uskon. Emme me itse voi saattaa ketään uskoon. Emme ehkä osaa edes todistaa kauniisti, niin kuin haluaisimme. Meillä ei ole rohkeutta kulkea todistamassa ovelta ovelle. Mutta meillä on silti tämä Jumalan lupaus- siemenet putoavat hyvään maahan, kasvavat ja tuottavat hedelmää. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää, niin kuin kirjoitettu on: ”Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.” Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle. (2. Kor 9:8-11).