Paavo Räsäsen saarna Pallivahassa 11.10.2009

19 sunn. helluntaista    ”Rakkauden kaksoiskäsky”

 Joh 13:31 - 35

 Kun orjuus oli sallittu Amerikassa, silloin pidettiin orjamarkkinoita.

Eräässä kaupungissa myytävät orjat oli tuotu kaupungin torille kahleissa ja sidottu paaluihin.  Hinta ja orjan ikä oli lapussa.

Ostajia oli ja moni isäntä löysi tarvitsemansa orjan.  Yksi vahvan näköinen nuori ja kallis orja oli viimeisenä.  Kukaan ei huolinut häntä,  sillä mies huusi jatkuvasti:  ”Minä en tee kenellekään mitään, Minä en tee kenellekään mitään…”   Alkoi tulla jo ilta. Paikalle ajoi farmari hevosrattaillaan,  osti orjan,  käski nousemaan rattaille ja kahlitsi hänet niihin.  Orja toisti:  ”Minä en tee kenellekään mitään”.

Matka farmille oli pitkä:  sama huuto rattaiden takaosasta:  ”Minä en tee kenellekään mitään.”  Kun ennen hämärää rattaat kaartuivat farmin pihaan ja tultiin perille,  farmari käski orjaa laskeutumaan alas rattailta.  Sama laulu: ”Minä en tee kenellekään yhtään mitään”.

Isäntä otti taskustaan paria ja kynän,  kirjoitti jotakin ja antoi sen orjalle.  Tämä luki lappusesta kirjoituksen ja heittäytyi isäntänsä jalkoihin ja sanoi:  ”Minä tahdon palvella sinua koko elämäni ajan.”

Mikä aiheutti tuon muutoksen orjan käyttäytymisessä?

Farmari oli kirjoittanut paperiin:  ”Tästä päivästä lähtien sinä olet vapaa menemään,  minne haluat.”  Ja nimi alla.

Sunnuntai aiheemme on ”rakkauden kaksoiskäsky”.  Suurin käskyistä on:

Rakasta Herraa Jumalaasi,  koko sydämestäsi ja koko sielustasi,  koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi,  ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näin lainopettaja kertoi Jeesukselle.  Jeesus sanoi:  ”Oikein vastasit.  Tee näin niin saat elää.” 

Minusta rakkauden kaksoiskäsky on väärä sanonta.  Rakkaus,  joka lailla, käskyllä piiskataan esiin,  ei ole rakkautta.  Rehellisyys,  joka valvontakameroilla pidetään yllä,  ei ole rehellisyyttä.

Uskonnoissa kristinusko mukaan lukien,  meille esitetään vaatimuksia ja suorituksia.  Sanotaan tee parannus,  suorita uhrimenoja,  harjoita elämänhallintaa!  Vanha saarnaaja kotipitäjästäni Liperistä sanoi:  ”Miten se syntien voi tehdä parannusta,  kun ei ole voimaa tehdä parannusta?  On yrittänyt satoja kertoja,  mutta aina sama surkea tulos.  Pitää saada ensiksi se voima!” 

Palataan kertomuksen orjamarkkinoihin.

Miten kävi niille orjille,  jotka eivät kapinoineet orjana oloaan vastaan?    -  He jatkoivat työntekoa orjina,  tympeinä tai vähemmän

tympeinä,  jos isäntä nyt oli parempi kuin ennen.  Mutta he elivät heille tullutta orjan elämää,  ei sitä mitä he itse halusivat.

Tuo vahva orja,  joka huuteli haluttomuuttaan työhön toisen hyväksi,

tunsi kokevansa vääryyttä.  Ehkä hän kuului ylhäiseen sukuun,  siksi oli vaikeaa olla toisen orjana.

Ihmiskunnan suurin onnettomuus on ollut,  että se on unohtanut ylhäisen alkuperänsä,  että on Jumalan kuva ja häneen on puhallettu

Jumalan henki.

Tämän unohtamiseen ovat pyrkineet  materialistit ja nyt kehitysoppiateistit väittämällä, että olemme sattuman tuotetta.

Nyt sattuman ideologiat ja uskonnot ostavat sattuman orjia

toinen toisiltaan.

 Raamatun Jumala tiesi ja muisti,  mikä on ihmisen kuninkaallinen

alkuperä.  Siksi hän lähetti Jeesuksen orjatorille,  maailmaan.

Maailman tori oli täynnä synnin orjia.  Sieltä hakivat palvelijansa

juutalaiset uskonnon edustajat,  kreikkalaisen,  roomalaisen,  hindulaisen,  buddhalaisen uskonnon kannattajat,  myöhästyneenä vielä islamistit löysivät omat orjansa.

Jäikö Jeesukselle mitään ostettavaa?   Ainakin hänellä oli hyviä

tarjouksia:  tuhansille ihmeellä tehtyä leipää,  parantumisia sairauksista, ihmeitä,   kertomus Isästä,  jolla on valtakunta taivaassa.

Monet kuulijoista vei joku muu orjien ostaja.

Ketkä Jeesus sai mukaansa,  olivat syntien nainen, tullimies Leevi ja tusinan opetuslapsia ja muutamia muita.  He olivat saaneet synnin

orjuudesta tarpeekseen.  Tällä Jeesuksella oli valta vapauttaa synnin

orjuudesta.  Hänen seurassaan sai tulla ja mennä.

Myöhemmin heille selvisi,  mitä tapahtui ristillä.  Hän oli Jumalan Poika.  Meidän syntiemme sovitus,  eikä vain meidän vaan koko maailman syntien. Isäntä on Raamatun Jumala,  joka

osti Poikansa Jeesuksen pyhällä kalliilla verellä meille vapauden synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta ja hankki iankaikkisen elämän.  Jumalan sana ja Pyhän Henki kirjoittaa  mieleemme, minulle ja sinulle, vapauskirjan uuteen elämään.   Siitä alkaa parannus:  Minä haluan sinua Jeesus seurata koko elämäni.  Jumalan rakkaus vuodatetaan silloin meidän sydämiimme.  Se ei ole rakastamista käskystä tai velvollisuudesta,  vaan halusta,  koska Jumala on ollut minulle niin hyvä.

Samalla tavalla olivat kokeneet 1800- luvun puolivälin Suomen 4:n herätysliikkeen johtajat ja  jäsenet.  Jumalan Sanan kautta Pyhä Henki oli avannut heidän silmänsä,  että he ovat synnin orjia ja kadotukseen joutuvia.  Mutta he olivat löytäneet pelastuksen Jeesuksen sovitustyöstä.  Jumala oli rakastuttanut heidät itseensä.

  Orjatarinamme ei kerro,  mitä vapautettu  orja ajatteli torin toisista orjista.  Taivutteliko hän isäntäänsä ostamaan jonkun muu vapaaksi?

Herätysliikkeiden miehet tiesivät,  että  Jumalaa ei enää tarvitse taivutella lunastamaan syntisiä vapaiksi,  vaan koko maailman synnit on anteeksi annettu,  se sanoma kuuluu jokaiselle.  Se johti lähetystyön viriämiseen Suomessa ja Suomen Lähetysseuran perustamiseen 150 vuotta sitten.

Tämän päivän teksti alkoi siitä,  kun Jeesus oli asettanut Ehtoollisen.  Sen jälkeen Juudas lähti yöhön.  Muut opetuslapset jäivät kuuntelemaan Jeesuksen puhetta rakkaudesta.

Tänäänkin on Ehtoollinen katettu.

Jos jollakin teistä on kiintiö täynnä orjantöistä,  niin muista,  että kuulut Jumalalle ja kuuntele,  mitä sinulle sanotaan:

Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.  Sinä olet vapaa. 

Kun Jeesus vuorisaarnassaan,  johon tekstimme kuuluu,  kiristää lain pykäliä koskemaan ei vain ulkonaista käyttäytymistä,  vaan myös mielialaamme ja toisen kohtaamista,  niin ensi sijainen tarkoitus on osoittaa ihmisten pinnallinen hyvyys ja itsetyytyväisyys.

Jeesuksen antamat ohjeet toisen posken kääntämisestä lyöjälle ja jokaiselle pyytäjälle antamisesta huonosti istuvat arkielämään.

Ne ovat hyviä ohjeita,  mutta tuskin on tavallisen kuolevaisen noudatettavissa. Niiden tarkoitus ei ole,  että  tästä päästä parannus ja uusi elämä  aloitettaisiin. Jos kääntää posken lyöjälle,  se ei poista omaa kiukkua sisältä.  Jokaiselle pyytävälle antava olisi ennen pitkää itse pyytämässä eräissä kulttuureissa.  Jos aasiksi heittäytyy,  niin ratsastavia kyllä löytyy.   Jos parannus on tehty vastaanottamalla Jumalan rakkaus,  jota riittää,  sellaiset ihmiset ovat tehneet lähimmäistensä hyväksi suurempiakin uhrauksia kuin nämä mitkä Jeesus on ottanut esimerkiksi.