Mari ja Seppo Paulasaaren lähettikirje 8 / 2011

20.6.2011

Kesä

Ystävämme ja lähettäjämme. Viimeksi kirjoitimme huhtikuun alussa, ja ajattelimme, että kirjoitamme vielä yhden kirjeen nyt ennen kesälomalle alkamista. Kesä lähenee, ja sen tietää ennen kaikkea taifuuneista sekä sadekaudesta, jota aikaa elämme juuri parhaillaan. Vaikka Japanin katastrofi on melkein lakannut näkymästä Suomen tiedotuksessa, on 11.3.11 täällä edelleen vakavaa todellisuutta. Vieläkin, yli kolme kuukautta onnettomuuden jälkeen, 90 000 ihmistä, saman verran kuin Kuopiossa on asukkaita, elää evakuointikeskuksissa majoittuneena koulujen ja vastaavien tilojen liikuntasaleissa tms. lattiamajoituksessa. Japanin keisaripari vieraili eräässä tällaisessa keskuksessa ja polvistui kärsivien kanssa pyydellen näitä vielä vähän aikaa jaksamaan. Maailmalta, erityisesti läheisimmältä ystävältä Amerikalta tulee apua ja lohdutuksen viestejä näkee jopa lasten televisiokanavilla, jossa maailmankuulut näyttelijät    vakuuttavat tukeaan ja lupaavat olla unohtamatta Japania. Pystyimme  itse vähältä osaltamme osallistumaan katastrofiapuun, kun kollegapastori pääsi vapaasti lähtemään srk-työstä Fukuokasta Sendaihin, jossa kirkkomme katastrofiapukeskus toimii. Siellä hän avusti ryhmässä, joka mm. pussitti tsunamin tuomaa mutaa ja muuta sotkua mm. asuntojen perustuksista, jotta niissä niiden kuivuttua voisi ryhtyä taas asumaan.  Jotkut onnekkaat ovat voineet asua jäljelle jääneen asuntonsa toisessa kerroksessa, mikäli talo siis jäi pystyyn tsunamin jälkeen. Kollega kuvaili, että Koben maanjäristys, jossa hän oli ollut myös avustamassa, oli ollut valtaisa järkytys, mutta että tämä Japanin historian tuhoisimpana tiedetty luonnonmullistus ja siitä aiheutunut tuho on sitä vielä sata kertaa pahempi!

Avustusryhmiä on vielä toistaiseksi riittänyt, mutta pastori Noguchi muistutti kirkollamme tuolloin vierailemassa olevaa suomalaisnuorten aktiota viemään Suomeen terveisiä, ettei siellä unohdettaisi Japania ja kärsiviä. Myös lastemme koulusta on koottu lukiolaisista joukko oppilaita, jotka eilen sunnuntaina lähtivät kahden opettajan kanssa Sendain kansainväliselle koululle avustustöihin sekä  toimittamaan perille taloudellista apua. Lastemme koululla järjestettiin toukokuussa ”Spring Festival” – kevätjuhla, jossa koulun kansainvälinen vanhempien joukko järjesti    upean myyjäistapahtuman ja jonka tuotolla avustetaan Sendain kansainvälistä koulua. Kevään aikaan oli koulullamme toinenkin tapahtuma; lasten kävelytapahtuma – ”Charity Walk”, jossa lapsi sai vanhemmilttaan tietyn ennalta sovitun summan tietyn matkan kuntoiltuaan. Tämä summa luovutettiin juhlallisesti koulun juhlasalissa Japanin Punaiselle Ristille katastrofiapuun viime viikon keskiviikkona. Tämä oli samalla viimeinen koulupäivä ennen lasten kesälomien alkua.

Tuhoalueella lapsia bussipysäkillä matkalla kouluun (kaikki kuvat: pastori Noguchi)

Loma alkaa ollakin jo tarpeeseen, itse kullekin. Seurakunnissamme on jo alettu tottua siihen, että olemme kesälomalla, vaikka heillä ei sellaista ylellisyyttä juurikaan ole olemassa. Olemme suunnitelleet runsaasti uutta toimintaa syyskaudella aloitettavaksi. Nishin kirkkomme helluntaimessuun ja sitä seuranneeseen barbeque-juhlaan saapui mukavasti väkeä, uuttakin väkeä, sillä eräs nelihenkinen perhe on jo toista kertaa peräkkäin Nishin jumalanpalveluksessa. Nishin kirkkomme väki on pääasiassa ikäihmisiä, mutta täynnä sellaista tarmoa ja intoa että oksat pois. Lähialueella asuvia ihmisiä kutsutaan lehtisillä, aktiolaistenkin konkreettisesti auttaessa jakamisessa, sekä ”Andere-katsudou”:lla eli toimimalla samoin, kuin Andreas, joka kutsui Simon Pietarin Jeesuksen luo (Joh 1:40-). 

Jeesuksen luona on lepopaikka, josta niin monet japanilaiset eivät vielä tiedä. Siksi seurakuntamme haluavat kutsua ihmisiä kirkkoon hyvää sanomaa kuulemaan. Yhtenä merkittävänä tietona ympäristön ihmisille on se, että Nishin kirkko on virallisesti yksi alueensa turvallisimmista rakennuksista, joten se on merkitty turvapaikaksi, jonne vetäydytään hädän hetkellä. Rakennuksena Nishin kirkko on kuitenkin vain ihmisen rakentama, ja kuten viime aikoina on huomattu, ihmisen tieto ja taito on varsin rajallista. Merkittävintä on kuitenkin se, että tämän kirkon mestari ja Herra Jeesus on luvannut,: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan... ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”(Joh 6:35-)

Teidän,

Mari, Seppo, Pyry, Liina, Roosa ja Tuuli Paulasaari

Lähettirenkaamme yhteyshenkilö Suomessa on Sirpa Leppänen: sirpasleppanen@gmail.com

_____________________________________________________________________________________

LÄHETYSKANNATUS /Paulasaari S ja M:

Sleyn lahjoitustilin Sampo Pankki 800015-779195 uusi muoto on IBAN: FI13 8000 1500 7791 95  BIC: DABAFIHH yleisviitenumerolla 10078 89200 31001 03513 tai henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy myös oman seurakuntasi lähetyskannatuksena. Viitenumeron saat SLEY:n toimistosta Anna Poukalta p. (09) 251 39 230.

Poliisihallituksen 16.12.2010 myöntämän keräysluvan 2020/2010/3611 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys voi kerätä varoja 1.1.2011-31.12.2012 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.