JAPANI


Japanin monimiljoonaisesta kansasta, jota on noin 25 kertaa Suomen väkiluku, on arviolta vain noin prosentin verran kristittyjä. Se oli meille perheenä yksi niistä asioista, jotka vaikuttivat lähettämiseemme lähetystyöhön kaukaiseen Japaniin v. 1998. Toinen vaikuttava asia oli se, että seurakuntatyöntekijöistä oli ja on edelleen huutava pula Japanin ev. lut. kirkossa. Jo satakunta vuotta oli Suomesta lähetetty Japaniin asti ilosanoman viejiä, nyt tahdoimme mekin vuorostamme palvella Kristuksen kirkkoa tällä saralla.

Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys (SLEY http://www.sley.fi/lahetys) tekee lähetystyötä Japanissa lähettämällä sinne maallikko- ja pappislähettejä, joille Japanin evankelisluterilainen kirkko (JELC http://www.jelc.or.jp/e-index.html )  sitten osoittaa seurakunnan työpaikakseen. Näitä seurakuntia on tällä hetkellä Hokkaidon, Honshun, Shikokun ja Kyushun pääsaarilla n. 130.

Itse työkentelimme aluelähetystyöntekijän nimikkeellä luonnonkauniilla Kyushun saarella Fukuokan kaupungissa, jonka läänissä on n. 5000 000 asukasta. Fukuokassa on viisi seurakuntaa: Fukuoka Nishi, Futskaichi, Hakata, Hakozaki sekä Sei Petoro ja niitä oli hoitamassa kolme japanilaispastoria meidän perheemme muuttessa sinne.
 
Työn painopisteenä oli yleinen srk-työ johon kuuluivat sunnuntaisin askareet kirkkorakennuksen siivouksesta pyhäkouluun ja jumalanpalveluksiin saarnavuoroineen  sekä erityisinä kirkollisina pyhinä esim. suomalaisen joulupöydän tai pääsiäisruoan valmistaminen koko sen sunnuntain kirkkokansalle. Useissa srk:ssahan on nimittäin tapana  viettää joka sunnuntai koko pyhäpäivä yhdessä, ja siihen kuului poikkeuksetta yhteinen "kirkkolounas" suomalaisille tuttujen kirkkokahvien sijaan.
 
Koska Fukuokassa oli enemmän kirkkoja kuin työntekijöitä, tarkoitti se työntekijöiden jonkinasteista "kierrätystä" ja näin saattoi samana sunnuntaina saada kaksikin saarnavuoroa.
 

Hienona mahdollisuutena olivat myös arkipäivisin vierailut srk:ien lastentarhoissa hyvää sanomaa kertomassa. Näissä srk:ien tarhoissa lapset saivat mukaansa siemenen, joka myöhemmin on tunnetusti puhjennut kukkaan.
  
Nuorisotyössä puursimme perustaen gospellauluryhmän ja yökahvilatoimintaa, joihin jaoimme tuhansia kutsuja mukana olevien nuorten kanssa. Äiti-lapsipiireihin kokoontuneet shinto- ja buddhalaiset sekä muslimiäidit saivat kuulla, jotkut ensimmäistä kertaa, Jeesuksesta sekä ristin ja Golgatan tapahtumista.
  
Ulkomaalaiset ovat japanissakin mielenkiinnon kohde,  ja  länsimaalaisia pidetäänkin usein englanninkielen opettajina. Kysymykseen, miksi olemme Japanissa, olikin siten helppo vastata millä asialla olimme. Ja tokihan meillä käytettiin englannin ja suomenkielen opetusryhmiä mahdollisuutena tutustua kirkkoon ja näin mahdollisuuksien mukaan madaltaa kynnystä tulla mukaan srk:n toimintaan.
  
Lähetystyössä on vain taivas rajana niille keinoille mitä itsekukin lahjojensa mukaan ottaa käyttöönsä. Itsellemme sopivimpia keinoja oli esim. juuri musisoinnin ja ruoanlaiton ja äiti-lapsipiirien mahdollisuudet. Taivastiestä, elävästä Jumalasta ja Hyvästä Paimenestamme Jeesuksesta Kristuksesta on saanut kertoa sanoin ja laulun avulla, ei ainoastaan kirkoissa tai srk:ien tilaisuuksissa yleensä, vaan  myös sairaaloissa ja vankiloissa, lukio- ja yliopistomaailmassa, jopa radiossa ja televisiossa asti.  Tahdomme jatkossakin haastaa sinut mukaan. 
  
Japanissa ja muualla maailmassa on käyttöä sinulle joka mietit, olisiko paikkasi lähetyskentällä. Japanin ja lähetyksen asialla voit olla myös juuri siinä, missä olet; antamalla itsesi lahjojesi mukaiseen käyttöön.
 
Paulasaaren perhe: Mari, Seppo, Pyry, Liina, Roosa, Tuuli.

 

Kuvia kentältä